Mosselokaupunki

Mosselokaupunki on Kurikan kaupungin keskustan tuntumassa rautatieaseman länsipuolella sijaitseva suhteellisen pieni alue. Sen rajoina ovat rautatieasema, Paulaharjuntie, Mäkitie ja Jyräntie ja lännessä Riuhdankallio. Suurin osa rakennuksista on sodan jälkeen rakennettuja rintamamiestaloja. Alue on maastoltaan vaihteleva, puistoalueineen ja hoidettujen kotipuutarhojen ansiosta viihtyisä ja rauhallinen. Mosselokaupungin nykykuvaan kuuluvat mm. Ruukki Oyj sekä pienteollisuutta.

Mosselokaupungin palvelut ja harrastustoiminta

Kurikka-Seuran museo ja Kotiseututalo ovat monipuolisen kulttuurin vaalijoita ja tarjoajia. Kurikka-Seura ylläpitää monia harrastustoiminnan muotoja, kuten näytelmäkerhoa, erilaisten musiikkitilaisuuksien järjestämistä ja näyttelytoimintaa. Kotiseututalo tarjoaa historiallisesti arvokkaita tilojaan eri tilaisuuksiin ruokapalveluineen. Museo toimi aiemmin kouluna. Käytöstä poistettu rautatieasema on saneerattu ruokaravintola ”Wanhaksi Asemaksi” ja siellä on Sameli Elomaan hanurimuseo. Asemalla toimii myös Kurikan Wanhan Aseman Veturimiehet ry, joka keskittyy Risto 1037 muistomerkkiveturin kunnostamiseen ja säilyttämiseen. Rytmiraide järjestää kesäisin musiikkitapahtuman Wanhan Aseman makasiinissa. Työväentalo, kirjasto, monitoimitalo, uimahalli, koulut, urheilukenttä, terveyskeskus, päiväkodit, palveluasuntoja, liikennepuisto, kuntorata ja elokuvateatteri ovat keskustassa lähellä Mosselokaupunkia.

Kylän merkkihenkilöitä

Mosselokaupungilla on asunut useita henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet Kurikan kehitykseen ja laajemmalti koko maan talouselämään, kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Esimerkkeinä mainittakoon kirjailija Orvokki Autio, vuorineuvos Jorma Ollila, johtaja Hannu Anttila, suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari, ministeri Kalevi Kivistö, arkkitehti Mikko Hietikko, viulisti Matti Alanko, taidemaalari Pentti ”ottopoika” Koivikko, taidemaalari Erkki Luhtala, muusikko Jaakko Muurimäki, näyttelijä Oskari Katajisto ja taiteilija Aarni Jäske. Mm. tehtailija Emil Järvinen (Puunjalostustehdas), varatuomari, kauppaneuvos Armas Saari (Velsa) ja johtaja Oiva Luhtala (Kulo-Sauma) antoivat ennen satoja työpaikkoja alueen asukkaille.

Mosselokaupungin erityspiirteitä

Alueella on toiminut suuria, valtakunnallisesti merkittäviä teollisuuslaitoksia ja pienyrityksiä, joille rautatieasema oli elinehto ja siten mosselokaupunkilaasille keskeinen paikka. Velsalle lapset veivät vanhemmille mosselon, eväsnyytin. Mosselo oli pyyheliina tms., joka sisälsi viinapullon kahvipullona villasukassa tai haraasta janohon, sokeria, leipää, kropsua ja joskus palan läskiä. Sotatoimien jälkeen evakkoon joutunutta karjalaisväestöä sijoitettiin seurakunnan omistamalle alueelle ja monet heistä ottivat Mosselokaupungin omakseen. Lähes 30 karjalaisperhettä asettui pysyvästi alueelle. Karjalaiset on koettu rikkaudeksi Kurikalle.

Monissa kodeissa harjoitettiin aiemmin käsi- ja ompelutyötä ja tuotteet välitettiin myyntiin omia kanavia myöten. Alue oli oikeastaan omavarainen. Siellä toimi monia kauppaliikkeitä kuten viisi ruokakauppaa, taksiautoilijoita, linja-autoyrittäjiä, puu- ja pyöräseppiä, leipureita, turkkureita, lakintekijöitä, sähköliike ja jauhomylly.

Mosselokaupunkilaisten tapaamiset ja tapahtumat

Mosselokaupunkilaaset ovat järjestäneet vuodesta 2006 alkaen entisten ja nykyisten asukkaiden tapaamisia. Osallistujia on tullut Ruotsista ja jopa Australiasta asti. Toiminta on alkanut spontaanisti vapaan kansalaistoiminnan periaatteella. Mukana olleet ovat innostuneita asiaan ja osallistujat ovat joka kerta lisääntyneet. Mosselokaupunkilaaset valitsevat keskuudestaan myös oman pormestarin.

Tavoittteet

Mosselokaupunkilaaset pitävät tavoitteenaan yhteisiä kokoontumisia ja perinteen tallentamista. Osa tarinoista on luettavissa osoitteesta www.mosselokaupunkilaaset.tarinoi.fi Yhteistyössä eri järjestöjen ja kaupungin kanssa halutaan aikaansaada myös ”perinnepuisto ja sinne monumentti” kunnianosoituksesksi siirtolaisväestölle ja kertomaan luovutetusta Karjalasta.

Päivitetty 26.06.2011